Kotimaisella kaasumarkkinalla valmistaudutaan parhaillaan historialliseen muutokseen, kun putkikaasumarkkina avautuu vuoden 2020 alussa. Gasumin johdolla on toteutettu perusteellinen valmistautumisprosessi avoimeen markkinaan siirtymiseksi. Kyseessä ei ole ollut mikään yksinkertainen projekti, sillä avautuva markkina edellyttää alan sopimat säännöt ja toimintatavat. Näitä on viimeisten parin vuoden aikana työstetty tiiviisti yhdessä yhteistyössä kaasunkäyttäjien, valtionhallinnon ja eri sidosryhmien kanssa.
Erityisesti valtiovalta on tehnyt mittavasti työtä markkinan avaamisen eteen. Suomen ja Viron yhdistävä Balticconnector-yhdysputki on rakennettu mittavan EU-tuen sekä valtion pääomituksen avulla, suomalais-baltialaisen kaasumarkkinan rakentaminen on ollut vahvasti poliittisten päättäjien puheissa ja virkamiehet ovat paiskineet töitä vuorotta markkinan avaamisen sekä markkinaintegraation edistämiseksi. Tämä on osaltaan johtanut osaltaan siihen, että toimijoiden keskuudessa odotukset avautuvaa markkinaa ja kaasun tulevaisuutta kohtaan ovat korkealla.
Markkinan avautumisen luoman innostuksen ja mielikuvien taustalle on kuitenkin jäänyt se tosiasia, että samanaikaisesti kotimaisen energiapolitiikan tulisi edistää myös käytännössä kaasun käyttöä.
Maakaasun kulutus Suomessa on lähes puolittunut viimeisen vuosikymmenen aikana. Siihen on johtanut kotimainen energia- ja ilmastopolitiikka sekä erityisesti kotimainen energiaverotus – maakaasun vero on noussut yli 1 000 prosentilla sitten vuoden 2010 ja lisää lienee luvassa. Markkinan avaamisen tai markkinaintegraation tuomat hyödyt jäävät vääjäämättä saavuttamatta, jos samanaikaisesti kaasun käyttöä kuritetaan jatkuvin veronkorotuksin tai heikentämällä muuten kaasun kilpailukykyä.
Kotimaisen energiapolitiikan pitkäjänteisyydelle ei löydy perusteita, mikäli vasemmalla kädellä kehitetään avautuvaa kaasumarkkinaa ja samaan aikaan oikealla kädellä pyritään verottamaan se hengiltä.
Kirjoittaja on Gasumin yhteiskuntasuhdepäällikkö.
27.11.2019