Suomi on jäämässä EU:n asettamista jätteiden kierrätystavoitteista vuonna 2020. Suuri hyödyntämätön potentiaali on biojätteen kierrättämisessä. Etenkin erilliskerättyjen biojätteiden määrä pitäisi saada nopeasti kasvuun, jotta biojätteet voitaisiin hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla: biokaasun tuotannossa.
Suomen yhdyskuntajätteiden kierrätysaste on tällä hetkellä 41 prosenttia, kun EU edellyttää sen olevan 50 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Vuonna 2035 yhdyskuntajätteistä tulisi kierrättää jo 65 prosenttia. Jotta tavoitteisiin päästäisiin, on Suomen nostettava yhdyskuntajätteen kierrätysastettaan. Tässä iso rooli on etenkin biojätteen kierrätyksellä, sillä lähes puolet biojätteestä ei päädy Suomessa erilliskeräykseen.
Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Helena Dahlbolla on pitkä ura jätevirtojen elinkaarivaikutusten tutkijana. Kesäkuussa 2018 hän tarkasteli väitöskirjassaan erilaisia kokonaisvaltaisia lähestymistapoja, joilla arvioidaan jätteiden hyödyntämistä. Mielenkiinnon kohteena ovat jätteiden hyödyntämisen ympäristö- ja kustannusvaikutukset.
”Biojätteen hyödyntämiseen on olemassa erilaisia keinoja. Kompostoinnissa biojätteestä saadaan materiaalia viherrakentamiseen ja mahdollisesti myös lannoitteeksi. Biokaasun tuotannossa biojätteestä saadaan irti myös energiaa, jolla voidaan korvata fossiilisia liikennepolttoaineita”, Dahlbo kertoo.
”Biokaasutuotannolla saadaan aikaan huomattavasti enemmän ympäristöhyvityksiä kuin kompostoimalla.”
Biojätteen kierrätys ja hyödyntäminen biokaasuntuotannossa onkin yksi tehokas keino hillitä ilmastonmuutosta. Biokaasuntuotanto on myös luonnonvaroja säästävä biojätteen hyödyntämistapa, sillä kaasun lisäksi prosessissa saadaan talteen kierrätysravinteita, kuten fosforia ja typpeä. Lisäksi biokaasuprosessin osana syntyneen mädätysjäännöksen lannoitekäyttö sitoo hiiltä maaperään ja parantaa maaperän kuohkeutta ja kasvukuntoa. Ravinnekäytössä kierrätysravinteilla voidaan korvata väkilannoitteita, joiden tuottamisella on negatiivisia ympäristövaikutuksia.
”Erityisesti fosfori on ehtyvä luonnonvara. Sen talteen saantia pitää edistää kaikilla mahdollisilla tavoilla”, Dahlbo sanoo.
Jotta biokaasutuksesta saataisiin kaikki tehot irti biojätteen käsittelytapana ja ilmastonmuutoksen hillintäkeinona, on biojätteen kierrätys saatava Suomessa kasvuun nopeasti.
Erilliskerätty biojäte tarkoittaa, että biojätteitä kerätään omiin jäteastioihin. Jos biojätteet päätyvät muun jätteen sekaan, niiden hyödyntäminen on vaikeaa.
”Järkevintä ja tehokkainta olisi biojätteen erilliskeräys sen syntypaikalla. Näin erityisesti silloin, jos sekajätteestä halutaan vielä lajitella ja hyödyntää vaikkapa muoveja. Ei ole hyvä, että biojäte on silloin sekajätteen joukossa likaamassa muoveja ja haittaamassa sen hyödyntämistä.”
Yhdyskuntajätteen kierrätysasteen nostaminen on isossa kuvassa tärkeää. Biojätteen kierrätysasteen nostolla on siinä merkittävä rooli. Jätteenpoltto ei ole kierrätystä, mutta ravinteiden talteenotto on sitä mitä suuremmassa määrin. Biokaasuntuotanto hyödyntää puolestaan biojätteen energiaa huomattavasti tehokkaammin hyötykäyttöön kuin polttolaitoksen uuni.
Biokaasuntuotannon vahvuus on Dahlbon mukaan polttoon tai pelkkään kompostointiin verrattuna se, että se tuottaa sekä energiaa että hyödynnettäviä ravinteita. Molemmat säästävät neitseellisiä luonnonvaroja. Katseen tulee kuitenkin olla tulevaisuudessa.
”Biokaasusta ja ravinteita sisältävästä mädätysjäännöksestä on kehitettävä korkeamman jalostusasteen tuotteita. Tämän tulisi olla yrityksissä jatkuvan tuotekehityksen aihe.”
Kun neitseellisten raaka-aineiden hinnat nousevat ja saatavuus heikkenee, biojätteestä jalostettavien kiertotalouden tuotteiden kilpailukyky paranee. Muutosta voidaan ohjata veroilla.
”Neitseellisten raaka-aineiden käytön haitallisuus voisi näkyä niiden hintoihin lisättävinä haittaveroina. Toisaalta kierrätysmateriaaleille voitaisiin antaa tukea, jolloin niiden asema markkinoilla paranisi”, Dahlbo sanoo.
EU:n jätedirektiivin vaatimukset kirittävät parhaillaan meneillään olevaa kotimaista jätelain uudistusta. Yksi suurimpia kysymyksiä on se, miten Suomi vastaa direktiivin vaateisiin, että vuoteen 2025 mennessä kaikissa kotitalouksissa on biojätteen erilliskeräys.
”Lainsäädäntö antaa vastuun kotitalouksien yhdyskuntajätteiden jätehuollon järjestämisestä myös biojätteiden erilliskeräyksen osalta kunnille. Erilliskeräyksen lisäksi tarvitaan jätteiden hyödyntämiseen jatkokäsittelylaitoksia, jolloin Gasumin kaltaisten toimijoiden biokaasulaitokset ovat avainasemassa. Toimivien ratkaisujen kehittämiseksi tarvitsemme eri toimijoiden välistä yhteistyötä.”
10.7.2020