Kompensointi hyvittää päästöjen vaikutuksia

Päästöjen kompensoinnissa ajatuksena on, että kompensaation ostaja rahoittaa järjestelmän avulla toimintaa, jolla kehitetään päästöjä vähentäviä hankkeita. Kiinnostus kompensointia kohtaan on kasvanut viime aikoina nopeasti, kun ilmastokysymykset ovat nousseet rytinällä poliittisen agendan kärkeen.

Erilaiset vastuullisuustoimet ja vastuullisuusraportointi ovat tänä päivänä yhä tärkeämpiä niin kuluttajille kuin rahoittajillekin, ja toimien vaikutuksiakin osataan arvioida jatkuvasti paremmin.

”Kiinnostus päästökompensaatiota kohtaan on kasvanut nopeasti. Mitä enemmän erilaisia ilmastovaatimuksia yrityksille asetetaan, sitä enemmän etsitään keinoja, joilla voisi olla mukana”, arvioi Gasumin Energiamarkkinapalveluiden salkunhoitaja Mervi Leskinen.

Markkinoiden kompensaatiojärjestelmät perustuvat kansainvälisten VER- eli Voluntary Emission Reduction -yksiköiden myyntiin. Yksi VER-yksikkö vastaa yhtä tuotettua hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Yksiköitä ostamalla yritys tai yhteisö voi taata, että päästöjä vähennetään toisaalla niitä vastaava määrä.

Päästökompensointi on osa yritysvastuuta

Päästöjen kompensointi on helppo tapa kantaa yritysvastuuta: päätöksen kompensoinnista voi tehdä tilanteen mukaan esimerkiksi vuosittain. Leskinen muistuttaa, ettei kompensointi kuitenkaan ole ensisijainen keino päästövähennyksiin.

”Ensin pitää laittaa oman ja yrityksen alihankintaketjun toiminta kuntoon ja vähentää niissä päästöjä esimerkiksi siirtymällä uusiutuvaan energiaan ja parantamalla energiatehokkuutta. Päästökompensoinnilla voi sitten puuttua niihin päästöihin, joiden tuottamista ei voida muuten estää.”

Yritys tai yhteisö voi kompensoida kaikki päästönsä tai vain osan niistä. Tavallista on esimerkiksi kompensoida henkilöstön lentomatkojen, tietyn tuotteen tuottamisen tai jonkin tapahtuman aiheuttamat hiilidioksidipäästöt. Kun kompensaatiomarkkinoille lähdetään, on ensin tiedettävä, kuinka paljon päästöjä aiotaan kompensoida.

Maksaja päättää, mihin raha menee

Vapaaehtoisella kompensoinnilla tuetaan päästöjä vähentäviä hankkeita, joista tyypillisimpiä ovat Mervi Leskisen mukaan erilaiset uusiutuvan energian rakentamis- ja kehittämisprojektit sekä metsähankkeet.

”Tällaiset hankkeet ovat suhteellisen edullisia.”

Tällä hetkellä hankkeita on käynnissä eniten Aasiassa, Afrikassa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Kehittyvissä ja keskitulotason maissa voidaan samalla euromääräisellä investoinnilla saada enemmän aikaan kuin esimerkiksi Pohjoismaissa.

”Tehokkainta on toteuttaa hankkeet ympäristöissä, joissa ne eivät ilman vapaaehtoista kompensaatiota luultavasti toteutuisi”, Leskinen kertoo.

”Ilmaston kannaltahan lopputulos on sama hankkeen maantieteellisestä sijainnista riippumatta.”

Leskinen muistuttaa myös, että vaikka yksiköt ostetaan hiilidioksidin vähentämisen vuoksi, monien hankkeiden hyödyt myös paikalliselle taloudelle, infrastruktuurille tai koulutukselle voivat olla merkittävät. Kompensaatiojärjestelmän kautta on mahdollista ostaa esimerkiksi tehokkaampia keittoliesiä, jotka paitsi vähentävät polttoaineen tarvetta, parantavat myös merkittävästi paikallista ilmanlaatua, vähentävät silmä- ja hengityselinsairauksia sekä vähentävät paikallisten työtä polttopuun hankkimisen osalta.

Kompensaatiomarkkinoilla ostot tehdään suurissa erissä

VER-yksiköiden hinnat markkinoilla vaihtelevat reilusti: keskimäärin yksikköhinta on noin 3­–7 euroa, mutta myös edullisempia ja hintavampia hankkeita on tarjolla. Hintaa saattavat nostaa esimerkiksi hanketta toteuttavalle paikallisyhteisölle kertyvät hyödyt, joista aiheutuu kustannuksia.

Kun yksiköitä ostetaan kerralla paljon, sopimusten teon ja mitätöinnin kustannukset saadaan yksikköä kohden pieniksi. Siksi on taloudellista hankkia suuri määrä yksiköitä kerralla.

”Tästä syystä yksityisiä ostajia ei oikeastaan ole suoraan mukana kompensaatiomarkkinoilla”, kertoo Mervi Leskinen. ”Sen sijaan heille on tarjolla eri yritysten tarjoamia palveluita. Esimerkiksi lentomatkan päästöt voi kompensoida lipun oston yhteydessä, jolloin lentoyhtiö ostaa sitten kerralla suuremman määrän VER-yksiköitä.”

Jokainen VER-yksikkö voidaan jäljittää

Päästökompensointihankkeet toimivat jonkin standardin nimissä. Sertifikaatin myöntäjä valvoo, että hanke todella kompensoi päästöt luvatusti ja kriteerien mukaisesti. Kun ulkopuolinen tarkastaja on varmistanut kohteen sopivuuden, sille myönnetään tietty määrä VER-yksiköitä.

Myöntämisen hetkellä jokainen VER-yksikkö saa sarjanumeron tai koodin, jonka perusteella se on jäljitettävissä koko ketjun myöntämisestä mitätöimiseen. Kun VER-yksikkö lopulta mitätöidään, poistuu se kokonaan markkinalta. Mitätöintien data on useimpien sertifikaattien järjestelmissä avoimesti seurattavissa väärinkäytösten ehkäisemiseksi. Sarjanumeroilla voidaan varmistaa, että jokainen maksu todella löytää perille ja kompensaatio tapahtuu käytännössä.

”On mahdollista, että joitakin yksiköitä ei käytetä koskaan, mutta yhtään yksikköä ei voida mitätöidä kahdesti”, Mervi Leskinen tiivistää.

Luotettavia kansainvälisiä toimijoita alalla ovat muun muassa Gold Standard ja VCS (Verified Carbon Standard). Yrityksille helpoin tie päästöjen kompensointiin on valita kumppani, joka tuntee hankkeet ja hoitaa ostotapahtuman ja päästöyksiköiden mitätöinnin markkinalla.

2.7.2019